Keväiset kuulumiset

Ihanaa, kun nyt on taas se aika vuodesta, että aurinko alkaa paistaa, linnut laulaa ja päivät pidentyä. Joka vuosi keväällä koen jonkinlaisen "heräämisen" talvihorroksesta ja mieli piristyy ihan huomattavasti. Kevät on mielestäni ehkä parasta aikaa koko vuodessa, kun kaikki herää eloon ja kesäkin on vasta edessä. Nytkin olen viime aikoina useana päivänä peräkkäin ollut vaunulenkillä ihan vain fiilistelemässä kuinka ihanaa elämä on. Talvella astuin ulos ehkä kerran viikossa ja sekin yleensä vähän puoli pakotettuna kauppareissulle :D tuo talvihorros harmittaa itseänikin, kun en ole sen takia jaksanut yksinkertaisesti kirjoitella tänne tai tehdä juuri muutakaan "ylimääräistä". Koin ehkä aiemmin jonkinlaista uupumustakin, päivät oli yhtä suorittamista, halusin tehdä kaiken itse siivoamisesta Emilin hoitamiseen, enkä osannut yhtään rentoutua. Stressasin myös ihan älyttömästi tuota Emilin huonoa syömistä ja sitä myötä huonoa kasvamista. Nyt olen ehkä hieman höllentänyt otetta, enkä ole heti repimässä hiuksia päästä, jos en jaksa joka toinen päivä imuroida. Haluan toki edelleen, että meillä on siistiä, mutta täytyisi muistaa nauttiakin tästä äitiyslomasta, eikä olla kokoajan tekemässä jotain. 

Tällä hetkellä koko meidän perhe kärsii flunssasta. Vaikka kuinka yritimme, ettei se tarttuisi meistä Emiliin, niin kyllä se vain silti tarttui. Onneksi hänelle ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi tullut se niin pahana kuin meille, on vain hieman nenä tukossa, joten toivottavasti säästymme sairaalareissulta jos hengittämisen kanssa ei tule ongelmia. Sairastelua lukuunottamatta tänne kuuluu muuten hyvää. Emil oli viime mittauksissa 5220g ja 60,5cm. Pituutta on tullut nyt 30cm lisää syntymäpituudesta, kuulostaa aika hullulta. Paino taas on kymmenkertaistunut syntymästä ja se vasta hullulta kuulostaakin. Ikää hänellä on parin päivän päästä jo 9 kuukautta enkä voi oikeasti uskoa miten nopeasti aika menee! Tuntuuhan siitä syntymästä olevan toisaalta ikuisuus, mutta toisaalta myös kuin se olisi ollut eilen. Kohta meillä on jo vauvavuosikin ohi ja olen huomannut, että ei sitä tosiaan turhaan sanota, että se menee yhdessä hujauksessa ohi. Meidän tapauksessa ehkä vieläkin nopeammin, kun normaalia arkea on "vasta" 5 kuukautta takana. Nykyään Emil syö hyvin kiinteitä, mutta maitoa aika niukasti ja se on meillä nyt se uusi ongelma, kun täytyisi huolehtia riittävästä nesteytyksestä, mutta edelleenkään toista ei voi pakottaa syömään. Aiemmin tilanne oli ihan päinvastainen ja hänelle kelpasi pelkkä maito. Ravitsemusterapeutti on kuitenkin vielä toistaiseksi ainakin tyytyväinen Emilin syömiseen. Painoa ei edelleenkään tule vaadittavaa 20-30g päivässä, mutta pääasia on, että hän kasvaa. Pituuskäyrä saavuttaa oikeita käyriä jo aika hyvin, kun taas päänympäryskäyrä on jo oikeilla käyrillä. Paino vain laahaa jäljessä, mutta siitä en ole enää huolissani, olenhan itsekin saanut koko ikäni kuulla kuittailuja omasta painosta ja hyvin voin siitä huolimatta. Viimeksi keskolakäynnillä puhuttiin, että ehkä ensi kerralla aletaan jo hieman keskustelemaan hapen vieroittamisesta, mutta kyllä Emilillä ainakin kesään asti pysyy viikset nenässä. Itseä hieman harmittaa, kun niistä olisi niin kiva päästä jo eroon ja elättelimmekin toiveita, että niitä ei enää keväällä tarvitsisi. Emil varmasti pärjäisi jo nyt ilman, mutta täytyy nyt vain luottaa lääkäreihin ja hoitajiin tuossa asiassa. Tällä hetkellä meillä opetellaan ryömimistä ja fysioterapeutin mukaan se on oikeastaan vain ajan kysymys milloin Emil tajuaa, että niin päästään eteenpäin. Kohta mennään siis eteenpäin ja kovaa :) mihin se mun pieni vauva on oikein hävinnyt? 

Tämä teksti nyt jäi hieman lyhyeksi, mutta tämä nuhanenä täällä ajatteli painua takaisin viltin alle, palaillaan!

♥: Emma