 |
| Kesämies parvekkeella. |
Toukokuun lopulla saimme vihdoinkin luvan aloittaa lisähapesta vieroittaminen. Voin kertoa, että olihan sitä lupaa jo jonkin aikaa odoteltukin. Aluksi sovimme lääkärin kanssa, että aamupäivästä sekä illasta voisi pitää parisen tuntia ilman happiviiksiä ja katsoa seuraavaan kontrolliin asti miten Emil pärjää. Päivittäin Emil oli siis noin 5-6 tuntia ilman lisähappea, eikä mitään väsymisen merkkejä ilmaantunut tai mitään muutakaan ongelmaa, mikä olisi viitannut siihen, ettei hän jaksa ilman apua hengittää. Olihan se toki arvattavissakin, koska happiviikset olivat jo pitkään olleet enemmän suussa kuin nenässä. En olisi itse uskonut, että jopa muutaman tunnin vieroittaminen päivittäin helpotti arkea huomattavasti. Pelkkä vaipan vaihto ja kävely lavuaarille pyllyä pesemään osoittautui yhtäkkiä muka niin helpoksi, kun ei tarvinnut huolehtia, että missä se johto oikein menee. Lähikauppaan saattoi lähteä yhtäkkiä ilman happea ja muutenkaan ei tarvinnut stressata ihan kaiken aikaa, että onko ne viikset nenässä ja saako Emil hengitettyä. Tällöin hän myös opetteli ryömimistä ja pääsikin hyvin jonkin verran eteenpäin, joten silloin, kun happiviikset olivat nenässä, johto oli aina ihan solmussa. Kolmisen viikkoa sitten meillä oli taas kontrolli-aika ja koska Emil oli pärjännyt niin hyvin, niin siitä asti on pidetty happiviiksiä enää öisin. Elämä helpottui taas entistä enemmän ja lähdimme paljon helpommin esimerkiksi ihan vain pelkästään ulos kävelylle, puhumattakaan pidemmistä kauppareissuista tai muista reissuista. Sydänpolilla sanottiin, että Emilin sydän näyttää aivan terveen lapsen sydämeltä ja seuraava aika sinne onkin vasta elokuun lopussa. Silmälääkärin mukaan Emilin ikään nähden hänen ei edes kuuluisi nähdä niin hyvin, kuin mitä hän nyt näkee. Hyvin siis menee, mutta menkööt :)
 |
| Mä niin tykkään tästä asuinalueesta missä asutaan näiden maisemien ja kävelyreittien takia. |
Mietin vähän aikaa sitten, että toisaalta Emil kotiutui keskolasta hyvään aikaan, keskellä pimeää syksyä, joten silloin ei tehnyt mieli edes lähteä ulos, vaan sain hyvällä omallatunnolla istua neljän seinän sisällä. Jos Emil olisi kotiutunut esimerkiksi tähän aikaan, kyllä mua ärsyttäisi olla sisällä, kun ulkona on yli 20 astetta lämmintä. Tuntuu, että mulla on alkanut äitiyslomakin ihan uudella tavalla, kun pääsee joka paikkaan helpommin ja ensinnäkin viitsii edes lähteä mihinkään kahdestaan Emilin kanssa. Mullahan tosiaan äitiysloma loppuu tämän kuun lopussa, mutta ainakin tämän vuoden olen vielä kotona Emilin kanssa. Katsotaan tilannetta uudestaan sitten tammikuussa. Ennen nukkumaanmenoa laitamme siis happiviikset nenään ja eihän tuo poika niitä pitäisi enää millään, suuttuu vaan, kun tyhmät vanhemmat pakottavat laittamaan sellaisia. Meillä on seuraava kontrolliaika Emilin syntymäpäivänä 27.6 ja saa nähdä saadaanko silloin lupa vieroittaa jo ihan kokonaan vai vasta myöhemmin kesällä.
Paljon meillä on siis tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Emil ryömii nykyään kovaa vauhtia ympäri kämppää, joten vieroitus tuli kyllä erittäin hyvään saumaan. Hän ei ole enää sekuntiakaan paikoillaan ja tuntuu, että vähän väliä saa olla kailottamassa EI-sanaa. Jo aiemmin johto oli aivan solmussa, joten voin vain kuvitella miten solmussa se nyt olisi. Ryömimisen lisäksi konttausasentokin tulee jo, mutta itse liike ei vielä lähde, vaan jalat menevät vielä alta. Erilaisia juttelu- ja ääntelytapoja on tullut paljon lisää ja pari alahammastakin puhkesi juuri hetki sitten. Istumista harjoitellaan uudessa syöttötuolissa ja uusi pinnasänkykin ostettiin, kun vanha kehto alkoi käydä ahtaaksi. En usko, että kauan myöskään menee siihen, kun tuo natiainen alkaa nousta tukea vasten, sen verran harrastaa tuota kiipeilyä ja kurottelua jo.
 |
| Ai miten niin iso sänky? |
Viime kontrollissa paino oli 6100g ja pituus 64 pilkku jotain cm. Jos ei tietäisi Emilin taustaa, niin saattaisi hieman ihmetellä, kun poika on 11 kuukautta ja silti noin pikkuinen. Emilin iän takia ravitsemusterapeutti käski meidän alkaa totuttaa Emiliä karkeampaan ruokaan, jota ollaan aika huonolla menestyksellä kokeiltu. Oksennus tai yökkimisrefleksi tulee heti. Juuri eilen annoin taas vauvapuuron sijaan oikeaa kaurapuuroa (jota myöskin hieman soseutin) ja eihän siitä syöttämisestä tullut yhtään mitään, kun Emil ei vain suostu syömään, jos ruoka ei ole hänen mielestään tarpeeksi sileää. Puuro on vieläpä oikeasti hänen suurinta herkkuaan.
 |
| Ai miten niin tarvitaan vielä kunnon tuet syöttötuolissa? |
Päätettiin nyt Jonin kanssa, että seuraavaan kontrolliin asti annetaan vielä vauvapuuroa ja omatekemän ruuan ohella joskus 5kk pilttejä ja siellä kontrollissa voisi sitten miettiä, että miten siitä eteenpäin. Mun järjen mukaan ei sekään ole hyvä, että jos Emilille ei kelpaa karkea ruoka, niin sitten hän ei syö mitään ja sitä myötä ei kasvakaan. Mutta en halua myöskään totuttaa häntä siihen, että kun pahaa ruokaa ei suostuta syömään, niin vanhemmat antavat lopulta sitä hyvää ruokaa. Pahaa silti tekee katsoa, kun toinen yökkii tai jopa oksentaa ruuassa olevien palojen takia. Tästä totuttamisesta taitaa meidän kohdalla tulla aikamoinen prosessi, joka jatkuu vielä pitkään. Lopetin hetki sitten Emilin ruokapäiväkirjan pitämisen, koska stressi yltyi niin kovaksi etten saanut nukuttua, kun päivät pitkät tuijottelin niitä lukuja paperilla ja nyt tunnen, miten tuo stressitaso alkaa taas nousta, kun pelkästään ajattelenkin tuota karkean ruuan syöttämistä ja mikä taistelu siitä tulee joka syöttökerralla olemaan. Yritän kuitenkin nyt nämä pari viikkoa vielä olla stressaamatta etukäteen. Juuri äsken varasin neuvolan 1v-tarkastuksen, enkä voi millään uskoa, että tuo minimies täyttää parin viikon päästä jo vuoden, juurihan se vasta syntyi! Mun olisi tarkoitus ottaa Emilistä samankaltaisia kuvia, kun mitä olemme keskolassa ottaneet ja lisäillä tänne sitten myöhemmin vähän vertailukuvia tähän päivään. Saa nähdä miten tämä suunnitelma onnistuu. Kivaa viikkoa kaikille! :)
♥: Emma
