kotiinpääsyä odotellessa

Täällä meillä on taas hirmuisen paljon tapahtunut uusia ja jännittäviä asioita! Verkostopalaveri Sintin kotiutumisesta, happirikastimeen siirtyminen, ensimmäinen vaunulenkki, ensimmäinen kotiloma jne <3 verkostopalaverissa oli paikalla kymmenisen ihmistä, jotka kuuluvat Sintin tukiverkostoon. Me, lääkäri, omahoitaja, fysioterapeutti, neuvolatäti, kotipalvelutäti, sosiaalityöntekijä ja pari muuta hoitajaa. Palaverissa käytiin läpi muunmuassa Sintin elämän vaiheita tähän päivään asti, Sintin kasvukäyrää, happijuttuja, neuvolajuttuja, mihin kunnan palveluihin olemme oikeutettuja, kelan tukijuttuja, mitä erilaisia poliklinikkakäyntejä tulee vielä silloinkin, kun Sintti on kotona ja meille sitä tärkeimpää asiaa: kotiutumista. Meille oli uutta, että olemme oikeutettuja tässä tilanteessa kotipalveluun (esimerkiksi lastenhoitoon tai kodin siivoukseen). Vaikka tiedän, että jossakin vaiheessa haluan välillä omaa aikaa Jonin ollessa töissä tai sitten haluamme yhdessä tehdä jotain kivaa, tuntuu ajatus avun pyytämisestä silti erittäin kaukaiselta. Tiedostan kyllä, että Sintti tarvitsee hyvinvoivat vanhemmat ja siihen auttaisi välillä juuri se oma/yhteinen kahdenkeskinen aika, niin täytyisi olla todella läheinen ihminen, että pystyisin edes kuvittelemaan antavani lapseni hänelle hoitoon ja vielä kaukaisemmalta ajatukselta tuntuu se, että oikeasti jättäisin lapseni hoitoon ja lähtisin itse vaikka kaupassa käymään. Alusta asti meille on toitotettu, että meidän täytyy muistaa pitää huolta myös itsestämme ja täytyy olla muutakin elämää, kuin sairaalaelämä, mutta jotenkin tuli tunne, että saa nähdä pistääkö kyllä-mä-pärjään-asenne vastaan tässä kotipalveluasiassa. Koko kolmen ja puolen kuukauden sairaalajakson aikana olemme tehneet Jonin kanssa neljän päivän reissun Vaasaan, kun hoitajat keskolassa painottivat, että se tekee meille hyvää. Ekat kaksi päivää halusin taukoamatta kotiin ja sairaalaan Sintin luo ja se näkyi myös käyttäytymisessäni, kun vähän väliä masistelin tai itkeskelin ikävää, mutta kieltämättä toiset kaksi päivää olivat jo ihan kivoja, vaikka ikävä olikin kova. Toki parin tunnin lastenhoitoapu on hieman eri asia, kuin neljän päivän reissu kotikonnuille, mutta sen näkee sitten myöhemmin koemmeko tarvetta ulkopuolisen tahon avulle.

Ensimmäisellä vaunulenkillä kävimme pari päivää sitten. Lainasimme keskolasta vaunuja, puimme Sintille ensimmäistä kertaa ulkovaatteet päälle, laitoimme happiviikset kiinni matkahappipulloon ja saturaatiomittarin kiinni jalkaan ja sitten vain Sintti kärryihin ja menoksi! Vaikka silloin oli pahin neljän ruuhka ja meteliä paljon, Sintti nukkui tyytyväisenä koko kävelylenkin ajan, pari kertaa vain raotti silmiä, mutta ei jaksanut ihmetellä mihin oikein on joutunut. Pakko myöntää, että aika ylpeänä niitä vaunuja työnteli. Tuntui kerrankin jotenkin niin normaalilta vauva-arjelta. Myös matkahappipullon kanssa ”säätäminen” osoittautui helpommaksi, kuin olimme kuvitelleet (voin jossain vaiheessa kun Sintti kotiutuu kertoa enemmän näistä happijutuista ja miten se vaikuttaa normaaliin elämäämme). Happirikastimeen siirryttiin myös samana päivänä, kuin vaunulenkki tehtiin, aluksi virtauksena oli litra/tunti, eilen laskettiin 0,75 litraan ja tänään jo puoleen litraan. Kyllä ne meidän pikkuisen keuhkot vain alkaa kasvaa pikkuhiljaa <3 Sinttikin on taas enemmän tyytyväisempi ja rauhallisempi, kun ilma ei puhalla niin kovaa nenään. 

Ja sitten se tärkein asia tällä kertaa: kotiloma <3. Sintti pääsi siis ensimmäiselle päivän mittaiselle kotilomalle eilen. Olisin kuvitellut, että Sintti on aivan ihmeissään päästessään ensimmäiselle automatkalle ja ensimmäistä kertaa turvakaukaloon, mutta poitsuhan nukkui tyytyväisenä siihen asti, kun kotona riisuttiin ulkovaatteet pois. Sen jälkeen hän ei sitten malttanutkaan nukkua, kuin aivan maximissaan puolen tunnin pätkän sohvalla koko kotona olemisen aikana. Sintti tuijotteli melkein koko ajan silmät pyöreänä ympärilleen ja selvästi tajusi, että nyt ei ollakaan tutussa ympäristössä. Yhdessä vaiheessa laitoimme hänet omaan sänkyyn, jos hän vaikka saisi hieman nukuttua ja totuteltua tulevaan omaan sänkyynsä, mutta tunnin ajan oli paljon mukavampaa jutella taukoamatta vieressä olevalle pupulle, kuin mennä nukkumattia treffaamaan. Tämän päiväuni-yrityksen jälkeen nostimme hänet meidän keskelle sänkyyn ja tuntuipa kivalta köllötellä siinä koko perhe! Muutenkin tuntui siltä, että meidän koti oli kaivannut jo Sinttiä ja ihan kuin Sintti olisi ollut täällä aina. Kaikki tavaratkin ovat olleet jo kauan valmiina, enää puuttuu vain tosiaan Sintti. Illalla veimme Sintin takaisin keskolaan ja niin hassulta kuin se päivän jälkeen kuulostaakin, koti tuntui tyhjältä sen jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus ottaa Sintti taas kotiin päiväksi ja viikonloppuna ehkä jopa yöksikin, jos Sintin vointi pysyy hyvänä. Tarkkaa lopullista kotiutumispäivää emme vielä tiedä, mutta hyvin todennäköisesti se tapahtuu kahden viikon sisällä, jos asiat menevät suunnitelmien mukaan. Aika jännittävää!

♥: Emma

Ps. Poju on kasvanut taas hienosti ja tänään paino oli jo 2615g :)