Kotona ollaan!

Täällä ollaan taas päivittelemässä kuulumisia! Syy tähän hiljaiseloon on ollut mielestäni kuitenkin ihan pätevä. Meidän pikkuinen on siis vihdoin ja viimein päässyt kotiin! <3 Oon halunnut kunnolla keskittyä siihen ja opetella meidän uutta arkea ja uusia rutiineja. Keskolapäiviä tuli loppujen lopuksi kasaan yhteensä 117. Vaikka tuo määrä tuntuu isolta (ja onkin sitä) ja vaikka Sintti on ollutkin vasta parisen viikkoa kotona, tuntuu keskola-aika jollakin tapaa kuitenkin aika kaukaiselta ajalta jo. Jotenkin hullua, koska siellä kuitenkin ravasi lähes neljä kuukautta joka päivä. Enää ei ole itse tarvinnut laittautua joka aamu, kun on täytynyt joka päivä lähteä ihmisten ilmoille, vaan oon saanut olla kotona justiinsa niin kamalan näköisenä, kuin on huvittanutkin ja pysytellä visusti neljän seinän sisällä. Pakkanen ja lumi on toki myös osasyy tähän :D

Meillä on normaali arki lähtenyt oikeastaan alusta asti aika kivasti liikkeelle. Päivät kuluu nopeasti ja välillä huomaan olevani suu hymyssä ihan ilman syytä, ei tarvitse kuin katsoa Sinttiä tai Sinttiä ja Jonia yhdessä, niin suupielet kääntyy väkisinkin ylöspäin. Nuo kaksi on mulle jotain niin rakasta ettei voi edes sanoin kuvailla. Välillä täytyy melkein nipistää itseänsä, että heräänkö pian jostain unesta, onko tämä oikeasti muka mun elämää! Kuinka onnellinen voinkaan olla tuosta pikkumiehestä ja miten noin pieni voi olla noin rakas.

Nukkumaan Sintti menee suunnilleen ilta kymmenen maissa niin kuin me itsekin ja nukkuu yleensä viiteen-kuuteen asti putkeen. Aika hyvin mun mielestä! Välillä hän kitisee öisinkin mahavaivoja tai sitä, kun tutti tippuu, mutta yleisesti ottaen yöt ovat menneet hyvin. Joni nousee arkisin kuudelta töihin ja silloin mekin noustaan Sintin kanssa ylös. Päivällä yritän nukkua edes pienet päiväunet samaan aikaan, kun Sinttikin nukkuu. Hänellä on edelleen nenämahaletku käytössä ja öisin se on kieltämättä ollut ihan kätevä. Sintti syö yöllä kahden aikaan, jolloin hän on täydessä unessa, eli saamme vain laittaa maidon valumaan letkusta ja jatkaa itse unia. Päiväunirytmiä ei ole vielä muodostunut, vaan Sintti nukkuu yleensä silloin, kun väsyttää. Joskus hän saattaa olla lähes tulkoon koko päivän hereillä ja joskus on sitten päiviä jolloin tuntuu, että hän nukkuu koko ajan. Päiväunet on ainakin näin aluksi vielä nukuttu yleensä sohvalla, joten illalla, kun Sintin vie omaan sänkyyn, hän tietää, että nyt mennään kaikki yhdessä nukkumaan. Kovin kauan ei myöskään kestä, että Sintti omaan sänkyynsä nukahtaa. Aluksi toki kerrotaan päivän kuulumiset sängyssä oleville nalleille ja pupuille, mutta aika nopeasti alkaa kuulumaan pieni söpö tuhina <3 uskon myös, että kun Sintti on jo keskolassa tottunut nukkumaan/nukahtamaan yksin, on nukahtaminen kotonakin helpompaa. Tuntuu, että hän voisi nukahtaa ihan minne vaan :D Iltarutiineiksi on muodostunut myös esimerkiksi yöpuvun laitto, joten uskon, että sekin auttaa Sinttiä hahmottamaan, että nyt on ilta ja nyt käydään nukkumaan. Itse pidän tärkeänä, että myös vauvalle puetaan iltaisin yöpuku eikä mennä likaisilla päivävaatteilla sänkyyn, vaikka joku saattaakin pitää typeränä tätä ajatusta. Mutta eihän me muutkaan päivävaatteilla nukkumaan mennä :) vielä haluaisin pariksi illaksi viikossa iltakylvyn rutiiniksi, nyt se on tehty lähinnä silloin, kun on jaksanut sen tehdä. Eiköhän näitä rutiineitakin ala tulla vielä enemmän sitten, kun Sintti tästä vielä kasvaa.

Sinttihän täytti viime viikolla jo neljä kuukautta ja vaikka hän keskosena syntyikin, kiinteän ruuan saa siitä huolimatta aloittaa samaan aikaan, kuin täysiaikaisellakin vauvalla. Myös rokotukset lasketaan tästä oikeasta syntymäpäivästä, mutta kasvu ja kehitys sen sijaan lasketusta ajasta. Sintti on nyt saanut maistaa perunaa ja luumua ja hyvin on kaikki alas mennyt mitä on annettukin. Nythän puhutaan kuitenkin tosi pienistä määristä, maximissaan muutamasta teelusikallisesta (mikä on aika paljon, kun meille sanottiin, että hyvä on jos saatte annettua edes puolikkaan teelusikallisen). Luumusose on auttanut myös jonkin verran mahavaivoihin. Kerran viikossa olisi hyvä aloittaa siis uusi maku ja kaapissa odotteleekin jo porkkanasose maistettavaksi tänä viikonloppuna.

Sintti on päättänyt myös näyttää, että keskosetko muka tulevat kehityksestä rutkasti jäljessä. Meillä nostellaan ja käännellään jo ikäisekseen ja kokoisekseen hyvin päätä ja käännytään välillä kyljeltä toiselle. En tosin tiedä tuleeko tuo kääntyminen vähän niinkuin vahingossa. Lattialle vatsalleen kun Sintin laittaa, alkaa jalat nousta ilmaan ja hän tekee sellaisen lentokoneasennon. Kauaa ei kestä, kun hermo menee, kun ei millään pääse eteenpäin :) oman vatsan päälle kun hänet ottaa, osaa hän hienosti kannatella varsinkin siinä asennossa päätään. Paikallaankin hän osaa jo pyöriä, katseen kun kääntää, niin vauva onkin poikittain siitä asennosta mihin hänet lattialla jätti. Meillä on nyt ollut parin viikon välein keskolan happipolilla kontrolliaika, seuraavalla kerralla myös fysioterapeutti tutkii hänet ja saa nähdä mitä hän sanoo tästä kehityksestä :) viime käynnillä yli viikko sitten paino oli 2890g ja pituus 45cm. Pituudesta en osaa sanoa, mutta painon luulisi menneen jo 3kg yli. 

Täällä suunnitellaan tällä hetkellä ristiäisiä. Mulla asuu toinen puoli suvusta täällä etelässä, niin päädyimme siihen ratkaisuun, että pidämme pienemmät juhlat meillä kotona niille jotka täälläpäin asuvat ja isommat viralliset ristiäiset pohjanmaalla muulle suvulle. Kortteja tässä olen jo monta päivää väsännyt, ehkä ne pian tulevat valmiiksi :D Monet ovat muuten ihmetelleet sitä, että eikö Sinttiä ole hätäkastettu, koska eikö keskoset aina hätäkasteta. Eli hätäkaste tehdään nimensä mukaisesti ainoastaan silloin, jos on joku hätä esimerkiksi menehtymässä oleva vauva ja meillä ei ole onneksi ollut hätäkasteeseen tarvetta. Virallinen nimi Sintillä toki jo on ja kelakorttikin löytyy, nimi kun on pitänyt ilmoittaa maistraattiin jo aikoja sitten. Nyt vain odotellaan enää virallisia ristiäisiä. Mielessä myös kävi, että puhunko blogissa ristiäisten jälkeen edelleen Sintistä vai puhunko sitten hänestä ihan oikealla nimellä, saa nähdä. Säännöllistä hymyilyä odottelen kovasti, tällä hetkellä hymy tulee satunnaisesti silloin tällöin ja vähän puolivahingossa. Sain kuitenkin viimeksi napattua juuri oikealla hetkellä kuvan!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

♥: Emma